Long time no see

Pitkästä pitkästä aikaa sitten päätin vääntäytyä tänne blogin puolelle. Ja vieläpä suomeks kirjottelemaan. Jostain syystä toi englanniks kirjottaminen on viimeaikoina tuntunu paljon luonnollisemmalta. 

Mutta yhä mä elossa olen. Mikäs nyt pahan tappaisi.

Koeviikko meneillään, voi ihanuus sitä tekemisen määrää, ja ne hommat ois oikeesti saatava tän viikonlopun ja maanantain aikana tehtyä. Mutta hiljaa hyvä tulee. Aikaa vaan ei oo ihan niin paljon kun sitä haluais olevan. 

Se deadline on paras inspiraatio, opiskellessakin. 

Joululoma alkaa 19 päivä, ja sillon sitten voisi tännekin väsätä jotain ihan oikeetakin postausta tällasen pika pika postauksen sijaan. Ohan noita luonnoksia muttakun ei oo ikinä aikaa muokata niistä sellasia että niitä kehtais julkasta...

What will I be?

I have been wondering over two weeks what the hell I could do after high school. Something related to languages and different cultures, I know that for sure. But when we go to statistics of employment, unemployment, pay, amount of  applied people etc etc etc, I go into real panic. 

Because I don't want to study myself right to jobless person. That's not what I'm planning. So, have anyone any good ideas? Or even bad ideas are wanted right now. 

I know, I know. I talked so much about going to Germany and starting to study European law or business law, but guess what! I don't think that it is what really interests me. So I have to think again. I'm going tomorrow to speak with our school's study counselor, and maybe she has some ideas, but anyways. 

I'm so confused. This is probably the first time EVER when I'm doubting where to go and where I will be in just 2 years! In elementary school I always knew I was going to go to high school, and in 8th and 9th grade and even in first year of high school I thought that I will become a lawyer or judge or prosecutor. But now I'm not so sure anymore. It just feels so weird that I have no plans for the future. Sure I have many dreams, but none of those are something related to studying or job. Or they are, but those aren't about WHAT I want to study. Those are more like WHERE I want to study. 

I really hate this. Being teenager sucks, and even more thinking about the future. Do I really have to know it in just a year? Unbelievable! I'm going crazy right now...

Change in plans

So I have been thinking for a good while what I want to do after high school. And I realized that law aren't the best thing for me. Sure, I'm interested in it, but I love languages and different cultures even more. 

So I'm planning to study in Jyväskylä and Turku to get a humanistic science/Social Sciensces(have no idea which it is in English *krhm* ) bachelor degree in Jyväskylä first (with German as my main subject) and then study in Turku. And what I'm going to study in Turku? Master Social Sciences (Asian Study)

Okay, I'm not 100% sure if I can do Master of Social Sciences in Asian Studies if I have bachelor of humanistic science. But I sent an E-mail to them, and I'm hoping to get the answer soon!

I'm a bit exited because of this. I think that this is the thing I really really want to do, something that I will love to do the rest of my life. And I don't mind that I have to study so many years. I know what for I'm studying.

And yes, I still have those damn 1½ year of high school left, but maybe I have now more motivation to study because I know for sure what I want to do. And how hard it is to get into those schools. 

In the end of this stupid and purposeless chatter, I know I haven't been updating my blog for a long time (again) but I really do have I life.

Yeah, go on and laugh, but I do.

And I do NOT promise to update this more often, because (you can guess this already) school is definitely eating too much my time.

Middle of unknown

Days go by even without me really being there. 

I don't know why I am like this. It isn't just because I have flue right now, have had already 1½ weeks. 

I think that it has something to do with my past. That there is still something that I have to figure out, but I just don't know what that something is!

I don't know do I fear more being alone than being around other people. And yet I don't want to be alone, but I don't want to be around anyone either.

It's just sometimes that you want to fall down and face all those things alone. Maybe that is what makes us better or at least somehow different people. 

When I'm writing this, I'm also thinking where all that time went. It wasn't long time ago when I stepped the last time out of my 6th grades classroom. And now I'm already in my second high school year, with one more year to go, before I will have my freedom. 

Sometimes I'm wondering how people tend to see me. 

Do they see the girl who's suffering silently and drowning herself to different tasks so she will forget everything else?

Or do they see the girl who's just wanting freedom and who's happy all day long?

Or do they see something else?

It always bothers me, because I would love to know what other people thinks about me. But no one never tells. It's annoying.

Right now looks like I'm blabbering everything by random, but I just can't sleep, even when I should. I still have school on the morning... There is just so much in my head, that I can never calm down quickly and fall asleep. Normally it takes at least an hour.

I'm just tired with everything. And I really would want to rest my head from all this shit, but it looks like I'm unable to do so right now. So it would probably be the best, if I just stay in my bed and sleep for many days. But world is unfair and I can't do that.

A perfect day

I had a total screaming and crying session when I saw this. Like, heck, 4 years brake and I still started damn fangirling when I saw this. I really can't believe that they are really really coming back, because we heard 4 years "soon". But now Tokio Hotel really is coming back.

Gosh, I thought that I would focus to school work this year and study German and Russian well, but after this I probably can't focus to my studies. 

Oh, by the way I know that my blog has been quiet for a while, but I really haven't had anything to write about, and I don't feel like posting about my holiday trips is something I want to share with everyone. But I had awesome summer with many awesome people, some I knew already and some I didn't, but it didn't matter, because they were so good company. 

School has started again, in that same shitty school (not shitty because of people, but because it causes health problems to so many students.) and that's why I probably won't be posting much. Even though lately I haven't posted so actively. But it won't be as quiet as in summer, I promise.

Have a nice autumn everyone :)

Changes

There has been a lot happening in my life, that's the reason my silence.

I don't want tell any details, but let's say that relationships are really difficult. There's always something that goes wrong.

But not everything that has happened are bad things, but sadly most of it is.

I have been thinking a lot lately, mostly about who am I and who I want to be, but also about what people think i am and stuff.

I still hasn't got the answer. But I think I know a bit more now. 

I know I wanna try my wings and live and study in Germany.

I know I fear darkness and being left alone.

I know I don't want to be treated like a crap, and I won't let anyone treat me like that.

And I also know that when I want something, I'm nervous about it. Years earlier than it happens.

I always say that I'm over my past. I'm not. 

Because I realized last night that my past makes me who I am, and I can't just ignore it. It made me stronger, it made me wiser, it made me think things before acting. It made me read a lot, it made me dream and wonder. 

It made me that person I'm now. 

I regret many things, but now I'm wondering if I need to. Because those things taught me a lot.

I do have said things i shouldn't, because I hurt some people with my words.

I do have done things that i should have left undone, because those things broke something in me.

So I'm wondering that am I a bad person if I won't regret those things anymore, but feel glad that I did those things.

But I think it's time to give up of the shadows around me, and time to look to future. 

Drowning into my nightmares won't help me any further.

So maybe it's time to watch what life will bring to me, and try to be positive this time. 

Let's take a new try.

Again...

Happy face and summer in Helsinki

So it's been a year already. Wow! Never thought that I would be writing this this long!

But here we are. 

This day was almost like every other day. Boring, tiring.. And then there is sun shining, +8 degrees in March and I am allowed to spend my summer really near of Helsinki and I found a really good book. And no homework for tomorrow. 

So hell yea I'm happy. There is so many reasons that I'm not gonna complain about those little things that has gone wrong today. I'm just gonna smile and finally do those things I should have done ages ago. But I'm finally doing those today. Because better now than never. Or more like "it's now or never" as it reads on my wall, too.

*Phone quality*

I was going to make a special "anniversary post" about my diary and what I have written there during this year, but it's too good day to think so depressing things. So I'm not gonna ruin my good mood. And that's why you have to read this "I'm in love with world" -post.

Because I'm just too happy to stay calm and quiet. It's impossible right now.

And about summer in Helsinki, I'm gonna be living with my godmother and godfather two first weeks of my summer holiday. It's gonna be so awesome! 

"You run from your fears, you are not living. You are alive but you don't dig in the freedom. You are not running the day, the day is running you. We all fall down in life. The question is: Who get's back up?"

Watching back in time

That's all I have being doing whole day.

Just remembering the life before today. And somehow found so much happy moments that I have forgot earlier. And even wanted to forget, because they mostly involve somehow in bad memories. 

And I found so many bad decisions that I regret. Things that should have gone differently. Things that should have made me smile, but they didn't.

I realized how lonely I have been trough my whole life, but luckily I have now some awesome friends that I'm not letting go. No matter where we all end up later in our lives. But unfortunately there aren't so many of them. And almost half of them live in another country.

But I'm so glad having them in my life.

It's gonna be only two more years and then I'm gonna be free. Free to meet all those people who I haven't met yet, and to meet again those I have spend so many awesome moments. 

But my past in this little country, in this cold and stark place where I have grown up has taught me so much.

It has taught me to stand up for me and for those I care about. 

It has taught me to smile for little things in life.

It has taught me that crying doesn't make you weak, vice versa  it's one source of strength. 

And most of all, it has taught me how to keep going forward when there is no reason for it.

From now on I'm gonna write mostly in English. It's somehow easier for me to write.

In love with life

The child Sakura runs around the playground

playing happily with other children.

Stayed there and took her time;

but ended up alone by the flow of time.

Mä oon varmaan tulossa hulluks. Tai sitten en. En tiedä.

Mä nauran ihan mitättömille jutuille, ja saatan nauraa niille sen viis päivää putkeen. 

Ja mä saatan yhtäkkiä saaha ihan hirveen hyperkohtauksen, ja lähen joko juoksuttaa koiria pihalle tai rupeen jossai keskellä mehtäaukeeta harjotella joittenkin (yleisimmin Nu'est:in sekä Taeyangin biisien) musavideoitten koreokrafioita.

Pakko kyllä sanoo että onneks ulkona alkaa olla valosaa niin mä saan purettua kaiken ylimääräsen energiani, jota näkyy jostain kummasta löytyneen.

Ja koska mä olen taas niin hyperhyvällä tuulella (sunnuntai-iltana kun pitäis olla jo nukkumassa -.-) niin kaivelin sitten kamerani muistia ja löysin tällasen kuvan jostain syksyltä. 

Pakko kyllä todeta että on ihan pikkusen kasvanut hiukset tuon kuvan ottamisesta!

Ja hyvä niin. 

Mutta ihmiset, se on 2 ja ½ kuukautta kesälomaan, joten ehkä mulla on syytäkin olla hyvällä tuulella. 

Ja ulkona on ihanan lämmin ja tiet sulat. 

Kai sitä joskus voi olla ilonen kaikista ihan turhistakin asioista.

Geuli ibnida?

!Annyeonghi jumuseyo!

(Hyvää yötä)

About being free and happy

Tears are falling, because of me being so emotional again. Just read about one girl, who has even sadder story than me. About girl who didn't get away of her nightmares. 

I'm glad that I left those nightmares behind me, even when they few times a year come back to me. 

Do you know the feeling when something what you wanna forget is getting back in to your mind?

Well, I have this feeling right now. It's not anymore about being haunted by my past, or about even being afraid of it, 'cause I have made peace with it. It's just being afraid that the same thing can and will happen to so many innocent people in this world. 

Somehow I'm still feeling so happy, without any reason to be. Is this what others call a life?

I'm probably going crazy. Yah, that's the best explanation why i'm crying and smiling at the same time.

Just a few hours ago I realized maybe one of the biggest things in my life;

I really have done peace with my past. I don't need to cry because of it anymore, I don't need to try to run away from it, I can just be proud of it. 

I't something what you don't expect a bullied girl to say, that she can be proud of it.

But I can say so, because I have made trough it, I survived even then when I thought that my life was meaningless, even when I felt that the whole world hates me. I found somehow the reason to smile and laugh again, reason to live and love. 

 Whenever I learn something new about me, I feel like I'm loosing a part of me, but sometimes it's good to change, it's good to become a new person. 

At least for me it has been the main reason why I have survived that long. And I'm pretty sure that it's gonna hold me trough my whole life. That's what I hope. 

And if it doesn't hold me whole my life, I hope that I have found someone who will catch me if I fall. Someone who will protect me against the cold world which wants us to fail. 

I'm happy.

I don't have a explanation for this feeling, but I'm glad that I'm feeling that way. 

I know that my life, my world is turning up side down right now, and I'm not even afraid of it. This is gonna be a really good thing for me, and I'm not gonna let this chance to get away. 

I think that I have really became the person which I should have been in the first place.

I think that I'm not lost anymore. 

I wrote this in English because it somehow felt more natural to me.

Lazy day

Upsista, olipas tarkotus tänää laittaa kuvaa hiustenvärjäyksestä mutta koska en ulko-oven ulkopuolella käynyt, en jaksanut yhden kuvan takia meikkamaan akneani piiloon.

Joten kuva tulee myöhemmin...

Tänään tuli vihdoinkin Sophie Jordanin Hidden, ja luin sen heti ekalta istumalta (Saara muistuta että mä otan sen maanantaina mukaan kouluun :D )

Huomenna kaiketi lähetään käymään joko Peurungassa tai Kuopiossa, mä kannatan Kuopiota oikein kovasti, mutta sekin nyt jää nähtäväks ihan samalla tavalla kuin meiän Thaimaanmatka jota ei ilmeisesti ikinä oo tulossa -.- Screw you verottaja...

Mutta ei kai mulla muuta, katellaa jos mä saisin näitten 4 vimosen lomapäivän aikana otettua jonkun siedettävän kuvan. 

Mä jatkankin tästä tuonne asian fanfics -sivuston puolelle. 

Pitäkää hauskaa lomallanne niillä joilla se on nyt ja loput kaiketi kärsii koulussa. 

Missing my friends

 Yeah, otsikkokin kertoo. 

Hirvee ikävä muutamaa ihmistä jotka on jossain kaukana maailmalla. Yks Ruotsissa, toinen Skotlannissa ja pari muuta Kanadassa ja Italiassa. 

Tällä hetkellä tosin varmaan eniten tätä ihanaa Skotlannissa asustelevaa kiinalaissyntyistä likkaa, jonka kanssa tuli pyörittyä kesällä... oisko ollu 2012? 

Aika kuluu, ei vuosiin tuu kiinnitettyä niin paljoo enää huomiota kuin muistoihin. 

Mulla on paha tapa tarrautua kiinni hyviin muistoihin ja unohtaa elää just tässä hetkessä, mutta tää kyseinen likka aina muistuttaa mua että ei elämä oo menneisyydessä elämistä eikä tulevaisuuden murehtimista vaan se on elämistä just tässä hetkessä. 

Ja kaikki tietää että se on oikeasti vaikeeta yrittää heittää kaikki mahollinen pois päästä ja vaan heittäytyä. 

Tällä hetkellä tulee pyöriteltyä mielessä sellasta kesän 2016 viettotapaa kuin Skotlantiin lähtö. Ei toisaalta ois mitenkää paha tapa, sillä Erica on just sellanen persoona että sen seurassa ei vaan voi olla nauramatta.

Mun päässä pyörii tosin just tällä hetkellä niin loistavia muistoja että ei mitään rajaa. 

Joo, oon vähän ylienerginen tänään joten teksti on vähän sen näköstä. Huomenna ois luvassa varmaankin operaatio hiustenvärjäys - Jep, mä vihdoinkin teen sen mitä mä oon viimeset pari vuotta miettiny. Tumma brunette, vaikka kauan kyllä mietin myös kirsikanpunasta ja platinablondia.. - ja varmaan jatkan k-popin fanificien lukua. 

Käykääpäs katsomassa sivu asian fanfics, sieltä löytyy ehkä vähän tökerömmälläkin englannilla kirjotettua tekstiä, mutta kyllä sieltä niitä helmiäkin löytyy. Voin vaikka vinkata muutamia mun lemppareita jos jotakuta kiinnostaa :)

Lääkeriippuvuus

Tuli taas eilen tehtyä reissu Jyväskylän Terveystalolle ja kävelykadulle. Tuloksena oli että pari lääkettä lisää, yhen jo olevan lääkkeen määrän lisäys ja keuhkokuvaan, uudelleen spiroon ja niitten jälkeen aika toukokuussa jälleen samaiselle lääkärille.

Mut kävin mä myös vähän shoppailemassa ja pari koulukirjaa ens jaksoo varten hakemassa. 

 Tässä hiippailee erittäin lääkeriippuvainen nalle, joka vetää nenäänsä joka aamu Beclonasal Forte 100mg. Pitäis auttaa nenän tukkoisuuteen. Siis pitäis...

 Tässä taas vedetään henkeen Serevent Discus 50mg inhalaatiojauhetta. Pitkävaikutteinen avaava, toinen niistä eilen määrätyistä lääkkeistä. Otetaan yks aamulla ja yks illalla.Pitäis vaikuttaa 16h. Saa nähä auttaako mitään.

 Alvesco 160mg jota otetaan 2 annosta iltaisin. Määrättiin sillä joulun lekurireissulla.

 Buventol Easyhaler 100mg, kohtauslääke, siis otetaan aina tarvittaessa.

Sitten päälle tietysti Buranaa kun siltä tuntuu.

Jos tää lääkearsenaali ei rupee kahen viikon kuluessa vaikuttamaan, niin sitten otetaan vielä sellanen allergialääke kuin Montelucast käyttöön, tunnetaan muuten myös nimellä Singulair.

Toivottavasti nyt sitten auttaiski jotain, niin mun ei tarttis olla ihan niin paljoo poissa koulusta kuten oon lähiaikoina ollu.

Eilisen ihanana yllätyksenä sitten huomattiin että mun astmavakuutus on vanhentunu jo vuonna 2011.. Ilmeisesti eivät voineet antaa lapsuusiän astmasta kärsineelle pysyvää, vaan pitää soitella lääkärille että lähettää sen B-lausunnon sinne kelalle. Hohhoijjaa.

 H&M:llä tuli käytyä, ja pisti silmään nämä ihanat hiuskoristeet. Ja kalliit oli, 1e.

 Nalle pöhläs tän kivan kuulikiillon, joka sekin maksoi sellaset 1e. H&M

Paljonkohan tää makso?? Oiskohan ollut 9.95e ja H&M tämäkin. 

Sit mä ostin sellaset harmaat farkut 15e ja sellasen valkosen perustopin joka tais olla 4.95e

Hirveesti ei ollu aikaa kyllä kaupungilla kierrellä, kun oli niin miljoona asiaa hoidettavana. 

Mutta kävin kuin kävinkin suomalaisessa kirjakaupassa tilaamassa Sophie Jordanin Hidden:in. Eli siis erään kirjasarjan kolmannen osan. Ja englanninkielinenhän tuo tais olla, kun ovat niin laiskoja nuo kääntäjät nuissa kustannusyhtiöissä. 

Toimitusaika tosin on 2vk, joten sitä joutuu jonkin aikaa oottelemaan...

Ainiin, melkein unohtu. Nalle on tosiaan menossa veljentytön 1v synttärilahjaks, kunhan sais vain aikaseks käyä kylässä. Se nimittäin täytti 1v jo 4. päivä.

Mutta mä lähen tästä jatkamaan Anno 1602 pelaamista. Hyvää viikonloppua kaikille.

What the hell?

Mun oli tarkotus tulla kertomaan tänne jostain ihan fiksusta aiheesta. 

Sit mä eksyin youtubeen ja tokio hotel routine jr:lle.

Ja se asiahan unohtu sen siliän tien.

Mähän voisin tähän runoilla ties mitä edellisistä 25 päivästä joina mä en oo kirjottanu yhtään mitään, mutta ei jaksa selittää niin pitkästi.

Pääpiirteissään: Koulu jatkuu, kissanpentujen kesyttäminen jatkuu, miljoonan kirjan lukeminen jatkuu, syksyllä väistötiloihin tuolta äänekosken lukiosta. 

Niin ja sainhan mä sellasen ihan mukavan palkkakuitinkin tuosta joulun ja uudenvuoden välisestä ajastakin. 

Mutta vois kait vaan mainita et hengissä ollaan eikä maailmaa mullistavia asioita oo tapahtunu. Ellei sit jatkuvaa pientä sairastelua ja TH:n vuonna 2014 ilmestyvää albumia tai sitä et mä kerran vaivauduin oikeesti ulos muuallekin kun kouluu.

Elämä, täysin syvältä ja välillä ihan jees, mutta yhä odottelen sitä aikaa että pääsee jonnekki helvettii täältä korvesta, täälä kun ei oo mitään tekemistä. 

Ajatuksissa oli et oisin sepustanu niistä 20 eri kirjasta jotka mä oon täs lähiaikoina lukenu mut en sit jaksakkaa. Ei ketää kuitenkaa kiinnosta nii iso pino kirjoja. 

Joten mä lähen tästä kärsimään päänsärystäni ja tuun takas joskus kun se on menny ohi. 

Mutta yhä elossa ollaan.

Waiting for the next day

Ei nukuta ei vaikka aamulla olis herätys ennen seitsemää ja 9 lähtee linkka tuolta 10 kilometrin päästä. Siis jos faija vaan kerkee mut sinne nakkaamaan.

Sinne siis meni vuosi 2013. Montakohan kertaa mä meinaan kirjottaa papereihin että 2013 vuoden 2014 sijasta? 

Mutta olipa outo tunne tajuta että kahden vuoden päästä mulla on kielikoe tehtynä ja ainakin lähitulevaisuus selvillä. Siis se että hakeudunko Saksaan vai joudunko jäämään tänne Suomeen.

Niin ja tietenkin sillon ollaan jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Sitä odotellessa, todellakin.

Vuonna 2013, mitäköhän tapahtui? 

Ei mitään hajua. Pieleen meinas mennä alkuvuos, mutta loppuvuotta kohta parani. 

Syntyi uusi ja ihana veljentyttö, ne ihmiset joitten kanssa sillon pyöri, niistä tulikin ihmeellisen mukavia, oli ihana viikonloppu jolloin tutustui moniin aivan mahtaviin heppuihin ja ne tapas, ainakin suurimman osan, kahdesti kesän aikana. Niin ja loppuihan se ysi, vaikka joskus siltä ei tuntunutkaan. Vaikka haikeeta oli jättää joillekkin ihmisille hyvästit.

Vaan heti seuraavana päivänä häivyttiin helteillä kaverille ja istuttiin suurin osa siellä oloajasta järvessä.

Konfirmaatio oli ja meni, ja parit itkutkin tuli itkettyä, mutta jäljelle jäi hyvät muistot jotka jaksaa hymyilyttää aina kun asiat meinaa mennä pieleen.

Tuli lukion aika, jännitti kyllä mutta kaikki on tähän asti mennyt suhteellisen hyvin. Oon saanut ympärilleni niitä ihmisiä jotka oikeesti jaksaa katella mua päivästä toiseen ja joitten seura saa mut hymyilemään. 

Oli ihan muutama asia jotka masenti matkan varrella, mutta se taitaa kuulua elämään. Ei se ihan niin levolliselta sillon tuntunut kun maailma tuntu kaatuvan niskaan, kaiken menevän pieleen ja kun tuntu että kaikkien olis parempi olla jos ois kuollut.

Mutta siitä selvittiin hengissä vuoteen 2014.

Että oli se ainakin vuotta 2012 parempi, ja jos tää meno jatkuu, niin tämän vuoden kuuluis olla vielä parempi. 

No, katsotaan sitä sitten, ensivuonna. Nyt mä yritän, siis nimenomaan yritän, ryhtyä nukkumaan, sillä muuten mä näytän zombilta Jyväskylässä liikkuessani. 

Ciao!