Pari päivää ennen luokkaretkee mä oisin voinu lähtee erittäin hyvillä mielin vekee yläasteelta, jättää kaikki taakseni, unohtaa ne ihmiset. Mutta nyt, luokkaretken jälkeen, -minkä tapahtumista ei muuten paljoo kerrota- voi tulla ikävä ainaki muutamia henkilöitä.
Perjantaina oltiin siis Ideaparkissa, shoppailtii ja sen sellasta, ja sitten istuttiin linkissä sellaset 6 tuntia. Ei se oikeestaa ollu paljon, siinä seurassa. Menomatka oli tylsä mut paluumatka ois voinu olla vähän pitempiki. Jutut oli kyllä aika härskejä ja nyt kaikki naureskelee niille, vieläkin. Ja kaikki muut kattoo meitä ysejä ku mitäki hulluja, me kun istutaan tunnit koulun sisäpihalla ja nauretaan.
Jep, ei kukaan enää kunnon tunteja jaksa. Tullaan 15 minaa myöhässä, puhutaa omiamme tunneilla, opettajat ehottaa et mennää pihalle -mikä on aika tyhmä idea koska siellä on jotain ihme lentäviä öttiäisiä- ja luokanvalvoja yrittää lahjoo meitä hiljasiks munkeilla ja mehulla. Hmmm... Kuulostaa rankalle koulunkäynnille, erittäin stressaavalle. Nyt kyllä tarvitaan lomaa tähän...
Ehkä sitä sitte lukion alettua kaipaa enemmän, vaikka nyttenkin ärsyttää aamuherätykset. Musta tuntuu että jätän muutaman kurssin pois, niin saa sitten nukkua vähän pitempään. Koska mä olen sellanen unikeko, oon aina ollu ja tuun aina olemaankin.
Mutta silti toisaalta mä haluan taas ihan uusien ihmisten pariin. Mä en tiedä mikä siinä on, mutta jos lähettyvillä on vaan vähän porukkaa, niin se rupee ahistamaan mua jossain vaiheessa. En tiiä miks. Mä vaan tarviin ympärilleni myös tuntemattomia ihmisiä. Mulle kaikkein hirveintä on asua paikassa missä tuntee kaikki.
"Älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa,
Kerro mulle miten historiaa luetaan?
Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan ja me
voidaan tehdä mitä halutaan."
(paleface-Miten historiaa luetaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti