Es ist nur mein Leben

Nyt vois todeta kaikkeen että "ich weiß nicht", sopii tilanteeseen erittäin hyvin.

Ärsyttää ihan kaikki. Alkaen siitä että olen nainen, että joudun leipomaan täytekakun pohjia noin 100 kertaa ennen kun ne onnistuu, pikkuleivät ei osaa pitää muotoaan paistettaessa, porukat valittaa mun rippipaidasta.... Mitäs vielä? 

Niin, siihen päälle saa vielä kuunnella päänaukomista, valittamista ja töitätöitätöitä. Jossain vaiheessa mä varmaan poltan käämini ja pistän jotain säpäleiks. Luultavasti joko astioita tai uunin tai oven. Ensimmäisenä menee varmaan mun huoneen ovi, sitä kun ei oo suunniteltu siihen, että se paiskataan kiinni niin kovaa kun vaan pystyy noin 7-10 kertaa päivässä. 

En ihmettele jos joku päivä kuuluu vaa "päm, kräks, jutum" mun huoneen ovesta ja se makaa säpäleinä oviaukossa.

Alakerran huoneessa oli sentää vahvempi ovi.

Mä en tiedä miten mä selviän vielä 3 vuodesta kotona. Mutta pakko ne on kestää. Onneks mä olen jotai kolmasosan siitä koulussa, ja toisen kolmasosan luultavastikkin nukun, niin ei tartte niin paljoo siitä murehtia. Mutta huomiset systerin kihlajaiset, se matka voi olla kyllä niin tuskaa. Toivottavasti kuulokkeet peittää alleen sen valituksen.

Ich will nur in ruhe sein!