What the hell?

Mun oli tarkotus tulla kertomaan tänne jostain ihan fiksusta aiheesta. 

Sit mä eksyin youtubeen ja tokio hotel routine jr:lle.

Ja se asiahan unohtu sen siliän tien.

Mähän voisin tähän runoilla ties mitä edellisistä 25 päivästä joina mä en oo kirjottanu yhtään mitään, mutta ei jaksa selittää niin pitkästi.

Pääpiirteissään: Koulu jatkuu, kissanpentujen kesyttäminen jatkuu, miljoonan kirjan lukeminen jatkuu, syksyllä väistötiloihin tuolta äänekosken lukiosta. 

Niin ja sainhan mä sellasen ihan mukavan palkkakuitinkin tuosta joulun ja uudenvuoden välisestä ajastakin. 

Mutta vois kait vaan mainita et hengissä ollaan eikä maailmaa mullistavia asioita oo tapahtunu. Ellei sit jatkuvaa pientä sairastelua ja TH:n vuonna 2014 ilmestyvää albumia tai sitä et mä kerran vaivauduin oikeesti ulos muuallekin kun kouluu.

Elämä, täysin syvältä ja välillä ihan jees, mutta yhä odottelen sitä aikaa että pääsee jonnekki helvettii täältä korvesta, täälä kun ei oo mitään tekemistä. 

Ajatuksissa oli et oisin sepustanu niistä 20 eri kirjasta jotka mä oon täs lähiaikoina lukenu mut en sit jaksakkaa. Ei ketää kuitenkaa kiinnosta nii iso pino kirjoja. 

Joten mä lähen tästä kärsimään päänsärystäni ja tuun takas joskus kun se on menny ohi. 

Mutta yhä elossa ollaan.

Waiting for the next day

Ei nukuta ei vaikka aamulla olis herätys ennen seitsemää ja 9 lähtee linkka tuolta 10 kilometrin päästä. Siis jos faija vaan kerkee mut sinne nakkaamaan.

Sinne siis meni vuosi 2013. Montakohan kertaa mä meinaan kirjottaa papereihin että 2013 vuoden 2014 sijasta? 

Mutta olipa outo tunne tajuta että kahden vuoden päästä mulla on kielikoe tehtynä ja ainakin lähitulevaisuus selvillä. Siis se että hakeudunko Saksaan vai joudunko jäämään tänne Suomeen.

Niin ja tietenkin sillon ollaan jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Sitä odotellessa, todellakin.

Vuonna 2013, mitäköhän tapahtui? 

Ei mitään hajua. Pieleen meinas mennä alkuvuos, mutta loppuvuotta kohta parani. 

Syntyi uusi ja ihana veljentyttö, ne ihmiset joitten kanssa sillon pyöri, niistä tulikin ihmeellisen mukavia, oli ihana viikonloppu jolloin tutustui moniin aivan mahtaviin heppuihin ja ne tapas, ainakin suurimman osan, kahdesti kesän aikana. Niin ja loppuihan se ysi, vaikka joskus siltä ei tuntunutkaan. Vaikka haikeeta oli jättää joillekkin ihmisille hyvästit.

Vaan heti seuraavana päivänä häivyttiin helteillä kaverille ja istuttiin suurin osa siellä oloajasta järvessä.

Konfirmaatio oli ja meni, ja parit itkutkin tuli itkettyä, mutta jäljelle jäi hyvät muistot jotka jaksaa hymyilyttää aina kun asiat meinaa mennä pieleen.

Tuli lukion aika, jännitti kyllä mutta kaikki on tähän asti mennyt suhteellisen hyvin. Oon saanut ympärilleni niitä ihmisiä jotka oikeesti jaksaa katella mua päivästä toiseen ja joitten seura saa mut hymyilemään. 

Oli ihan muutama asia jotka masenti matkan varrella, mutta se taitaa kuulua elämään. Ei se ihan niin levolliselta sillon tuntunut kun maailma tuntu kaatuvan niskaan, kaiken menevän pieleen ja kun tuntu että kaikkien olis parempi olla jos ois kuollut.

Mutta siitä selvittiin hengissä vuoteen 2014.

Että oli se ainakin vuotta 2012 parempi, ja jos tää meno jatkuu, niin tämän vuoden kuuluis olla vielä parempi. 

No, katsotaan sitä sitten, ensivuonna. Nyt mä yritän, siis nimenomaan yritän, ryhtyä nukkumaan, sillä muuten mä näytän zombilta Jyväskylässä liikkuessani. 

Ciao!