It's new world for me

Äänekosken lukion hyväksyttyjen lista, kyllä, siellähän minä olen. Riemunkiljahduksia, ja sitten se loistava fiilis kun lukee niitä muiden sinne tulevien nimiä.

Savolainen... Ei helvetti! Te ette ole tosissanne! --> fiilis putoaa absoluuttisen nollapisteen alapuolelle. 

Miksi oi miksi, miksi minun pitää kestää sinua vielä 3 vuotta? Eikö jo ne 5 aiempaa vuotta osoittaneet, että meiän on parasta asua täysin eri pallonpuoliskoilla. Mieluiten eri planeetoilla, ehkä jopa eri ulottuvuuksissa.

Kuten kaikki jo varmaan arvaa, tällä on hyvinkin paljon tekemistä ala-asteen ja mun koulukiusaamiseni kanssa.

Mä vaan niin toivon, että tää henkilö ois niin häpeissään siitä, mitä teki, ettei tulis edes puhumaan mulle. Jos tulee, niin siinä vaiheessa mä en välttämättä vastaa siitä, mitä mä sanon. Tai ehkä huutaminen voi olla lähempänä totuutta.

Sitten tänäiltana tuli törmättyä tuolla aiheisiin masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Elävästi nous mieleen varsinkin viitos- ja kuutosluokan ajat, kasin jälkeisen kesän. Shit, se oli oikeesti sellasta aikaa ettei halunnu sängystä nousta, ei halunnu syödä mitään, ei halunnut kuulla ääntäkään. 

Tuskaa ja sen piilottelua. Vain se joka on käynyt saman läpi, voi ymmärtää täysin, mitä se kaikki oikeastaan tarkottaa, ja mitä se oikeastaan edes aiheuttaa. 

Ja muille sitä on vaikee selittää. 

Nyt juhannusaattona mä oon menossa tapaamaan Hankasalmelle mahtavia ihmisiä, jotka ei välttämättä tiedä kaikkee musta, ne ei ymmärrä kaikkee musta, eikä ne tuu koskaan tietämäänkään kaikkee, eikä välttämättä ymmärtämäänkään mun valintojani ja sellasia, mutta musta tuntuu, että ne sentään haluaa ymmärtää. Ja sekin on jo enemmän, kuin mitä mä ees voin pyytää. Koska niillä on niin eri ajatusmaailma, mutta mäkin yritän kunnioittaa niiden omia valintojaan ja yritän kunnioittaa niitä. Ne on itse sen tiensä valinneet, eikä mulla ole mitään siihen sanomista. Mä vaan toivon, että ne tekee saman mulle. 

Koska eikös sanontakin mene, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan?

Ainakin mun kohdalla se pitää paikkansa. Mä kohtelen ihmisiä samalla tavalla kuin ne kohtelee mua. 

Nothin faster than the speed of your leavin
A hundred miles an hour and there aint no slowin down 
But you cant outrun yourself

Daughtry- on the inside

Kesäelämää

Muutamisen päivän myöhässä tulee tämä postaus, mutta eihän tuo mitään. 

Päättäripäivänä oli aivan ihana keli ja kaikkee sellaista, mistä vois juoruta tässä vielä vuoden päästäkin. Onneks en sentään itkenyt siellä, sen verran paljastan. Vaikka lähellä oli!

Stipendin sain, 150e, jeij! Se siis tarkoittaa sitä että tuossa huomenna marssin niiden kahden shekin kanssa tuonne pankkiin ja nostan sieltä yhteensä 195 euroa ja käyn sitten viereisessä putiikissa ostamassa ne pidennykset, siis jos se nyt myy klipsipidennyksiä. Jos ei myy, sitten kipitetään tien toiselle puolelle. Ja sitten sieltä nettimyyntiin jos ei muuten onnistu.

Sitten sain myöskin "fùr sehr gut Deutsch studeiren" vai miten menikään, Saksan suurlähetystöltä sellaisen saksankielen synonyymikirjan. Joka oli muuten mahtava ja erittäin osuva sillä sille tulee todellakin vielä käyttöö!

Ja sitten voisin varmaan esitellä teille sitä pientä rivistöä minkä sitten lopullisena kouraani sain. Tällä täytyisi johonkin yrittää päästä, saa nähdä pääsenkö lainkaan haluamaani lukioon sisään...

Kasi on tullut kuviksesta ennen kun joku ehtii etes kysymään :D

Sitten olen tässä loman aikana ehtinyt jo tylsistyä, uida, pyöräillä ja käyvä kaverilla yökylässä missä olinkin ma-ke eli tänään tulin takas kotia tuossa varttii vaille kymmenen. Nyt tekee jostain kumman syystä nukkumaan. Eka lentokoneet hillu päivät ja yöt siinä lentoasemanvieressä ja sitte ne hävittäjätki innostu. Voi jippijaijjee, kyllä väsyttää. En kyllä ikinä muuta lentoaseman viereen asumaan.

Öitä kaikille väsyneille ja viimesimmät yöt valvoneille, te loput varmaan valvotte koko yön. 

Oh, ihanaa, ukkosta täällä. Pitäisköhä mennä sängynalle vai kattelee noita salamoita kun mä en osaa nukkua sillon kun ukkostaa?